Kotona jälleen...

Maanantain ja tiistain välisenä yönä laskeuduimme Helsinki-Vantaan lentokentälle, kolme päivää kestäneen kotimatkan jälkeen. Lauantaina lensimme Mombasasta Nairobiin ja seuraavana yönä Nairobista Lontooseen. Lontoossa vietimme sunnuntain ja maanantain. Ihastuin Lontoon kauniiseen arkkitehtuuriin ja ihanaan joulutunnelmaan. Sinne on päästävä vielä takaisin.

Viimeinen viikko Keniassa kului Mombasan valkealla hiekalla, turkoosin meren äärellä. Uskomaton paikka, ihan kuin paratiisi. Paratiisimaisen tunnelman tosin pilasivat aika ajoin Mombasan rantapojat. Rantapojat yrittivät kovasti tehdä tuttavuutta ja kaupata erilaisia elämyksiä, mutta meillä oli Marin kanssa tiukka linja. Olimme melko tylyjäkin, mutta se oli ainoa keino saada olla rauhassa.

Kolme kuukautta Keniassa on nyt takana. Uskomattoman rikasta aikaa tuo oli. Paljon sain nähdä, kokea ja oppia. Ehkä tärkein oppimani asia oli se, etteivät asiat ole aina välttämättä paremmin tai huonommin, vaan ne ovat eritavalla. Sekä Suomessa, että Keniassa on paljon hyvää ja arvostettavaa, mutta myös paljon epäkohtia.

Kenia jätti kyllä jäljen sydämeeni ja jonakin päivänä olisi hienoa palata takaisin katsomaan tuttuja paikkoja ja ihmisiä. Ehkäpä se jonakin päivänä onkin mahdollista, jos Jumala suo.

Arkea ja juhlaa...

Viimeistä iltaa Nairobissa. Tänään on Suomen itsenäisyyspäivä, mutta jotenkin ei ihan tunnu siltä. Kaipaan niitä sinivalkoisia kynttilöitä ja Tuntematonta sotilasta. No, ajateltiin katsoa vielä tänään Lupaus -elokuva, joka liittyy kuitenkin samaan aiheeseen. Eilen vietettiin aikaistettua itsenäisyyspäivää. Olimme Suomen suurlähettilään luona itsenäisyyspäivän juhlissa. Olihan se sellainen "kerran elämässä" -kokemus. Tuskin sitä kovin usein niin hienoihin juhliin pääsee. Oli paljon ihmisiä, hienoja pukuja, hyvää ruokaa ja juomaa, elävää musiikkia ja suurlähettilään juhlapuhe. Onneksi olin jo Kisumussa teettänyt itselleni kenialaisen juhlapuvun, jotta oli jotakin hienoa päälle pantavaa.

Toisissakin juhlissa ollaan ehditty viikon aikana olla. Viime sunnuntaina olimme Moraani-juhlissa. Moraanit ovat Masai-heimoon kuuluvia sotureita, jotka viettävät kolme vuotta elämästään metsässä opetellen erilaisia taitoja mm. leijonan tappamista. Saimme mahdollisuuden osallistua sotureiden valmistujaisjuhlaan. Mieletön mahdollisuus se olikin, sillä edes 30 vuotta Keniassa työskennellyt lähetystyöntekijä ei ollut koskaan aiemmin osallistunut Moraani-juhlaan. Kun vihdoin pääsimme perille ajettuamme pitkään keskellä pusikoita, oli meitä vastassa melkoinen yllätys. Soturit ympäröivät meidät heti ja nvain tuijottivat taukoamatta. Tuli sellainen olo, että he eivät koskaan olleet nähneet valkoista ihmistä. Ja niin se todennäköisesti olikin. Liikuimme juhla-alueella paikallisen Masai-papin johdolla. Aina kun pysähdyimme, ympärillemme kerääntyi kymmenittäin tuijottavia sotureita. Moraanit olivat vallan erikoisen näköisiä. Kaikilla heillä oli punaiseksi värjätyt hiukset, kasvoissa punaisia maalauksia ja paljon koruja. Pääsimme seuraamaan sotureiden tanssirituaalia. Miehet seisovat ringissä ja päästivät omituisia kurkkuäänteitä (ham-ham-ham). Kaksi soturi kerrallaan siirtyi ringin keskelle ja hyppivät valtavan korkeita hyppyjä, päätään heilautellen. Vaikutti siltä, että soturit olivat jonkinlaisessa transsissa. Vähän matkan päässä muutamat miehet paistoivat lehmää avotulella. Tuhansien Masaiden joukossa tunsimme itsemme aika ulkopuolisiksi ja lähdimmekin kotiin ennen pimeää. Melko erikoinen kokemus tuo juhla oli. Mielenkiintoinen, mutta hyvin vahvasti pakanallinen.

Masai-työhön tutustuimme uudelleen hiukan eri tavalla tiistaina ja keskiviikkona. Osallistuimme lastentarhan opettajien seminaariin. Seminaarissa opetettiin puiden istuttamista. (Nyt pitäisi siis sujua suomalaiseltakin puiden istuttaminen Keniassa.) Täällä muuten on hiukan erilainen sukupuolijakauma lastentarhan opettajien keskuudessa kuin Suomessa. Seminaarissa oli 15 lastentarhan opettajaa, joista vain kaksi oli naisia. Suomessa taitaa olla aikalailla toisinpäin.

Olemme siis viettäneet muutamia päiviä Masai-heimon parissa. Muuten olemme aika pitkälti tehneet Nairobissa koulutehtäviä ja hiukan tutustuneet kaupunkiin. Valtavan suuri kaupunki tämä kyllä on, oikeastaan aivan liian suuri. Liikenneruuhkat ovat aivan järkyttäviä. Vaikka Nairobi on valtava suurkaupunki, löytyy täältä myös luonnonrauhaa. Kävimme kaupungin laidalla tutustumassa kirahveihin lähietäisyydeltä, niin läheltä että kirahvi antoi suukon minulle.

Huomenna lähdemme sitten lomalle Mombasan hiekkarannoille. Toivottavasti siellä hiukan aurinko tarttuisi ihoon. Nyt pitää lähteä pakkaamaan.

Nähdään pian!