Istutaan Tiina kanssa kotona ja katsellaan Afrikka-leffoja. Elokuvat on tietysti vain elokuvia, mutta saa niillä vähän tunnelmaa luotua. Tosin, ei tuo elokuvamaailma ihan kamalasti kuitenkaan tällä hetkellä kiehdo, kun tietää että ihan pian pääsee itse näkemään ja kokemaan Kenian todellisuuden.
Kulunut viikonloppu on ollut täynnä herkkiä tunteita. On ollut ihanaa viettää aikaa rakkaiden ystävien kanssa, mutta haikeaa on ollut jättää jäähyväisiä. Kiitos myös kaikista puheluista ja hyvän matkan toivotuksista eri keinoin! Vaikka kolme kuukautta on oikeasti aika lyhyt aika, niin pitkä välimatka tekee lähtemisen vaikeammaksi. Olen kuitenkin onnellinen, että saan kokea näitä ikävän tunteita. Luulenpa, että ilman näitä tunteita, mulla ei olisi elämässäni näin paljon rakkaita ihmisiä, joita jäisin kaipaamaan.
Olen kiitollinen kaikista rukouksista lähellä ja kaukana! Tuntuu hyvältä lähteä rukouksella valmistettuun aikaan. Tiedän, että Taivaan Isä pitää musta huolen niin Keniassa kuin täällä Suomessakin.
Seuraavan kerran sitten kirjoittelenkin teille tuhansien kilometrien päästä. Saa nähdä, milloin pääsen seuraavan kerran tietokoneelle, jossa on toimiva nettiyhteys. Vaikka yhteyden pitäminen tulevina kuukausina saattaa olla hitaampaa ja harvempaa kuin Suomessa, niin voitte olla varmoja, että olette ajatuksissani ja rukouksissani joka päivä! Olette rakkaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti