Eilen palattiin takaisin Kisumuun. Lähdettiin viime viikon torstaina lähettien kokoukseen Limuruun. Limuru sijaitsee melko lähellä Nairobia, joten ajomatka kesti lyhyen pysähdyksen kanssa noin 5-6 tuntia. Onneksi tie kuitenkin oli melko hyvä ja maisemat aivan uskomattoman kauniit! Korkeuserot olivat hurjan suuria, kun ajettiin ylös vuorella ja taas hetken kuluttua alas. Todennäköisesti juuri näistä korkeusvaihteluista johtuen sain kovan päänsäryn molempina matkustuspäivinä. Menomatkalla nähtiin valtava parvi vaaleanpunaisia flamingoja ja vilkkaasti liikennöidyn tien vieressä meitä olivat tervehtimässä myös seeprat. Ihmeellinen tämä Afrikan luonto!
Brackenhurstin hotelli-/kokouspaikka Limurussa oli mielettömän upea paikka! Se sijaitsee yli 2,2 kilometrin korkeudessa. Korkeuden huomasi pian hapenottokyvyn vaikeutena, koska ilma korkealla on jo melko ohutta. Ihanaa oli nukkua ilman moskiittoverkkoa, koska hyttyset eivät selviä hengissä noin korkealla. Meillä oli Marin kanssa yhteinen huone, jossa molemmilla oli oma parisänky. Totesimmekin pian, että kyseinen paikka voittaa Hiltonin (viiden tähden hotelli, jossa yövyimme ensimmäisen yön Nairobissa) mennen tullen.
Päivät Brackenhurstissa kuluivat melko pitkälti muutaman lähettiperheen lapsien kanssa. Meillä oli Marin kanssa ”paimennettavana” kolme 10-14-vuotiasta poikaa. Poikien kanssa pelasimme korttipelejä ja mölkkyä sekä leikimme piilosta ja kirkonrottaa. Pojat kävivät myös kokeilemassa muutamia kertoja seinäkiipeilyä. Iltaisin meillä oli yhteistä ohjelmaa koko porukan kanssa. Poikien kanssa oli ihan mukavaa leikkiä, mutta totesinpa jälleen kerran ettei lapsi-/varhaisnuorisotyö ole se mun juttuni. Äärimmäisen paljon nautin hetkistä, jolloin sain kuulla erilaisia tapahtumia lähetyskentältä. Oli todella antoisaa saada kuulla erilaisten lähettien työstä ja heidän kokemuksistaan. Kyllä se oma lähetyskutsu sai jälleen kerran vahvistusta.
Hiukan olen viime aikoina pohdiskellut tuon Lariam –malarialääkkeen sopivuutta. Olen huomannut, että vähän niin kuin tunteet olisivat kadonneet lääkkeen vaikutuksesta. Eihän se nyt kovin vakavaa ole, mutta olisi se kuitenkin kiva tuntea erilaisia tunteita enemmän. Luulisi ainakin, että Keniassa oleminen vaikuttaisi enemmän. Mutta seurailen nyt vielä tilannetta muutaman viikon ja vaihdan sitten lääkkeen, jos tilanne ei ole yhtään muuttunut.
Tänään vietämme vapaapäivää lepäilemällä kotona. Viime viikolla muuten vietin todella antoisan vapaapäivän lähistöllä sijaitsevalla Njanza –clubilla aurinkoa ottaen ja uiden. (Aurinkoa tosin sain jälleen kerran hiukan liikaa, koska selkä paloi, muttei onneksi pahasti.) Ihana paikka! Sisäänpääsymaksu eli päiväjäsenyyskään ei päätä huimaa (100ksh = 1 euro), joten tuota voi harrastaa enemmänkin. Huomenna lähdemme pitämään jälleen raamattupiiriä johonkin päin Länsi-Keniaa. Meillä on täällä Kisumussa tällä viikolla vieraana eräs raamattuopettaja Suomesta, joka on entinen Japanin lähetti. Äärimmäisen viisas nainen. Hänen juttujaan on ilo kuunnella!
Nyt lähden laittamaan pyykit kuivumaan, jotta saan vielä tänään silitettyä itselleni huomiseksi vaatteita. (Kaikki ulkona kuivatetut vaatteet pitää silittää, koska pihassamme on mangopuu. Mangopuun takia vaatteisiin saattaa munia mangokärpäsiä.)
Brackenhurstin hotelli-/kokouspaikka Limurussa oli mielettömän upea paikka! Se sijaitsee yli 2,2 kilometrin korkeudessa. Korkeuden huomasi pian hapenottokyvyn vaikeutena, koska ilma korkealla on jo melko ohutta. Ihanaa oli nukkua ilman moskiittoverkkoa, koska hyttyset eivät selviä hengissä noin korkealla. Meillä oli Marin kanssa yhteinen huone, jossa molemmilla oli oma parisänky. Totesimmekin pian, että kyseinen paikka voittaa Hiltonin (viiden tähden hotelli, jossa yövyimme ensimmäisen yön Nairobissa) mennen tullen.
Päivät Brackenhurstissa kuluivat melko pitkälti muutaman lähettiperheen lapsien kanssa. Meillä oli Marin kanssa ”paimennettavana” kolme 10-14-vuotiasta poikaa. Poikien kanssa pelasimme korttipelejä ja mölkkyä sekä leikimme piilosta ja kirkonrottaa. Pojat kävivät myös kokeilemassa muutamia kertoja seinäkiipeilyä. Iltaisin meillä oli yhteistä ohjelmaa koko porukan kanssa. Poikien kanssa oli ihan mukavaa leikkiä, mutta totesinpa jälleen kerran ettei lapsi-/varhaisnuorisotyö ole se mun juttuni. Äärimmäisen paljon nautin hetkistä, jolloin sain kuulla erilaisia tapahtumia lähetyskentältä. Oli todella antoisaa saada kuulla erilaisten lähettien työstä ja heidän kokemuksistaan. Kyllä se oma lähetyskutsu sai jälleen kerran vahvistusta.
Hiukan olen viime aikoina pohdiskellut tuon Lariam –malarialääkkeen sopivuutta. Olen huomannut, että vähän niin kuin tunteet olisivat kadonneet lääkkeen vaikutuksesta. Eihän se nyt kovin vakavaa ole, mutta olisi se kuitenkin kiva tuntea erilaisia tunteita enemmän. Luulisi ainakin, että Keniassa oleminen vaikuttaisi enemmän. Mutta seurailen nyt vielä tilannetta muutaman viikon ja vaihdan sitten lääkkeen, jos tilanne ei ole yhtään muuttunut.
Tänään vietämme vapaapäivää lepäilemällä kotona. Viime viikolla muuten vietin todella antoisan vapaapäivän lähistöllä sijaitsevalla Njanza –clubilla aurinkoa ottaen ja uiden. (Aurinkoa tosin sain jälleen kerran hiukan liikaa, koska selkä paloi, muttei onneksi pahasti.) Ihana paikka! Sisäänpääsymaksu eli päiväjäsenyyskään ei päätä huimaa (100ksh = 1 euro), joten tuota voi harrastaa enemmänkin. Huomenna lähdemme pitämään jälleen raamattupiiriä johonkin päin Länsi-Keniaa. Meillä on täällä Kisumussa tällä viikolla vieraana eräs raamattuopettaja Suomesta, joka on entinen Japanin lähetti. Äärimmäisen viisas nainen. Hänen juttujaan on ilo kuunnella!
Nyt lähden laittamaan pyykit kuivumaan, jotta saan vielä tänään silitettyä itselleni huomiseksi vaatteita. (Kaikki ulkona kuivatetut vaatteet pitää silittää, koska pihassamme on mangopuu. Mangopuun takia vaatteisiin saattaa munia mangokärpäsiä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti