Tapahtumarikkaat päivät ja pimeät illat...

Päivät kuluvat täällä todella nopeasti. Illalla ihmettelee vaan, että juurihan vasta heräsin. Ehkä se johtuu siitä, että päivät sisältävät niin paljon uusia asioita. Ihan pelkät arkirutiinit vievät aikaa paljon kauemmin kuin Suomessa. Tiskaamiseen saa helposti kulumaan tunnin, kun ensin keittää kuumaa vettä, tiskaa astiat ja sen jälkeen keittää jälleen vettä, jotta saa huuhdeltua astiat. Meille ei siis jostakin syystä tule lainkaan lämmintä vettä. Tosin se ei edes harmita, koska jotenkin pelkkä kylmänkin veden saaminen on jo iso ilon aihe. Se ei nimittäin ole mikään itsestäänselvyys. Tälläkin viikolla on kahtena päivänä käynyt putkimiehiä vikaa tutkimassa. Osa syy veden ajoittaiseen puuttumiseen on kaupunki, joka laskee vain silloin tällöin vettä putkistoihin. Meillä on kuitenkin myös oma vesipumppu, mutta jostain syystä vettä ei sitäkään kautta oikein ole tullut.

Iltaisin on usein sähköt poikki. En tiedä johtuuko se siitä, että melkein joka ilta on ukkostanut. Illoiksi ei siis välttämättä kannata suunnitella erityistä ohjelmaa, johon tarvitaan sähköä. Eilen saimme kuitenkin katsottua elokuvan yhden lähetystyöntekijän luona, koska sähköt olivat vain hetken poikki. Ja olemme myös saunoneet muutamaan otteeseen täällä keskellä Afrikkaa, vaikka sauna sähköllä toimiikin. Miten se saunominen onkin niin ihanaa täällä!?

Lauantaina olimme koko päivän Ugandan rajalla pienessä kylässä. Tapasimme siellä orpolapsia ja heidän kasvattivanhempiaan. Lapsia oli varmaankin noin sata. AIDSin julmuus jotenkin konkretisoitui tuona päivänä. Harjoitteluohjaajamme kertoikin meille, että kyseinen alue kamppailee todella vakavan AIDS-ongelman kanssa. Tuosta kamalasta asiasta huolimatta päivä jätti positiivisen mielen. Kenialaiset ottivat meidät sydämellisesti vastaan. Ja se vieraanvaraisuus oli aivan uskomatonta. Ihmiset, jotka kamppailevat selvitäkseen hengissä nälänhädän keskellä, tarjosivat meille maistuvan aterian. Ateria sisälsi ugalia (maissipuuroa), sukuma wikia (jotakin pinaatin tapaista kasvista mausteliemessä) sekä kanaa. Ja kaikki tämä tietysti syötiin käsillä. Ruoka oli oikea juhla-ateria. Kerroimme lapsille Hyvästä Paimenesta, joka haluaa pitää huolta jokaisesta. Lisäksi jaoimme jokaiseen sijaiskotiin villahuovan. Lapset olivat harjoitelleet meitä varten erilaisia lauluja ja runoja. Vaikka en swahilin kielestä ymmärrä kuin muutaman sanan, niin esitykset olivat koskettavia. Pienen tulkkauksen avulla sain selville, että lapset lauloivat Jumalalle kiitosta. Ja mistä nämä pienet lapset kiittivät? He kiittivät näköaistista ja kuuloaistista. Kuinka usein me muistamme olla kiitollisia kyseisistä asioista?

Maanantaina olin yhden lähetystyöntekijän kanssa orpojen lastenkodilla. Lapset olivat aivan ihania. Meillä ei ollut lainkaan yhteistä kieltä, mutta kontakti syntyi siitä huolimatta. Eräällä pojalla oli pallo kädessä, joten viittelöin häntä heittämään pallon minulle. Poika heitti ja pian olinkin pelaamassa pallolla kymmenen lapsen kanssa, jotka kiljuivat ja nauroivat riemusta.

Olen pysynyt terveenä ja saanut muutamana yönä nukuttuakin ihan hyvin. Joskin herään edelleen moskeijan rukouskutsuun aamuyöllä. Mutta olen ajatellut, että ehkä sillä on tarkoituksensa, ja niinpä olen käyttänyt heräämisen hyödyksi ja rukoillut muslimeiden puolesta, jotta heillekin saisi Kristuksen sovitustyö kirkastua.

Mari on ollut hiukan kipeänä, joten häntä saisi erityisesti muistaa rukouksin. Ensin Marilla oli jokin vatsatauti tms. ja tänään haimme hänelle lääkäriltä silmätipat silmätulehdukseen. Muuten meillä on sujunut oikein hyvin. Tänään meillä oli muuten ensimmäistä päivää apulainen töissä. Hän siivosi ja teki meille hedelmäsalaattia tuoreista hedelmistä, jotka oli aamulla torilta hakenut. Täällä hedelmäsalaatti on kuin pala taivasta maan päällä. Ei taida säilykkeistä tehty hedelmäsalaatti tämän jälkeen enää maistua.

Huomenna lähdemme opettamaan Vuorisaarnaa erääseen raamattupiiriin. Pitääkin tästä lähteä valmistelemaan opetusta. Voikaa hyvin! Olette ajatuksissa ja rukouksissa!